Purple Amethyst

iii. 150cm korkea, vaaleanvoikko Onnekkaan Räyhähenki on pirteä mutta hyvätapainen höseltäjä, aina valmis mihin vain ja missä vain. Sen tulevaisuus oli valmiiksi muovattu jo ennen syntymää: monipuolinen kisahevonen. Ori odotusten mukaisesti menestyikin, se oli hieno näky kouluradoilla mutta vielä hienompi esteillä - kevyen mallinsa vuoksi se kääntyi vaikka pennin päällä ja hyppäsi turhankin suurella ilmavaralla. Monen ihmisen onneksi Räyhä oli täysin peilikuva väriään myöten emästään, eikä siitä tullut pahatapaista ja kovaa kuten isästään, nimestään huolimatta. Ehkä kasvattajan Onnekkaan -liitteessä olikin ripaus onnea mukana?

​

iie. Ritariina oli yksi monipuolisimmista hevosista joita itselläkin oli ilo tavata. Tamma toimi kisahevosenani kolmen vuoden ajan, koulun ja rata- sekä maastoesteiden parissa, mutta sainpa tytön kautta tutustuttua myös valjakkoajoon ja matkaratsastukseenkin. Tämä 154cm korkea, ruunikonsabino tamma ei kuitenkaan ollut tunnettu kultaisuudestaan, vaan oli kipakka ja anteeksiantamaton suorittaja, joka todella vaati ihmiseltään kaiken sen panostuksen mitä itsekin radalla antoi. Minusta se oli vain mukavaa vaihtelua, kunnon haaste: istua hevosen selässä jota ei nolottanut heittää koko hommaa temppuiluksi. Kuuleman mukaan ei tamma kuitenkaan kotonaan sen helpompi ollut, vaan oli aikoinaan hyvinkin hankala käsitälteässä ja kutsuttiinpa sitä itse pirulaiseksi kiimojen ja varsojen aikana, joita se tulisesti yritti ihmisistä pitää erossa. Ainakin on selvää, mistä Rolle huonoja tapojaan sitten oppi, vaikka en itse tähän huonompaan puoleen tammasta päässyt tutustumaan. Luonteestaan huolimatta oli menestynyt tamma haluttu emä, joten jälkeläisiä löytyykin iso liuta ja heistä löytyy samanlaisia menestyjiä kuin emänsä oli.

Isänisän sukuselvitys täältä 

​

iei. Lähes pienhevoskokoinen R.T. Röykkäri päätyi aikanaan pienestä koostaan johtuen kouluratsuksi raviuran sijaan. Päätös ei ollut huono, sillä menestys kouluradoilla alkoi jo uuden uran alussa. Röykkärillä oli hyvät askellajit, joista erityistä kiitosta saivat käynti ja ravi. Ravipainotteisesta suvusta huolimatta myös laukka oli tasapainoinen ja kolmitahtinen. Kouluratsastuksen lisäksi ori nähtiin muutaman kerran myös estekilpailuissa, mutta hyppyura jäi lopulta lähinnä harrastelutasolle. Luonteltaan ori oli mukava, mutta pilkettä silmäkulmastakin löytyi tarvittaessa. Hyvin pistein kantakirjattu Röykkäri oli suosittu isäehdokas jalostuspiireissä ja sen on todettu periyttävän ainakin hyvää ratsastettavuutta.

iee. Voikko Untuvikon Taika oli suloinen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Se oli lähes täydellinen käsitellä, kärsivällinen ja ihmistä kunnioittava. Taika toimi pääsääntöisesti esteratsuna, mutta monipuolisena suomenhevosena kilpaili myös jonkin verran koulussa. Tamma oli tunnettu hyvin pyörivästä, isosta laukastaan, ja se yritti radalla aina parhaansa. Omistajansa ylpeyden aihe oli kantakirjattu hyvin pistein ja jätti jälkeensä yhteensä neljä hienoa jälkeläistä.

Isänemän sukuselvitys täältä

​

eii. Lumivalkean Lento toimi ensimmäisen ratsuvuotensa ratsastuskouluhevosena, mutta orin elkeitä ei saatu kontrolloitua, eikä hienoa hevosta haluttu ruunatakaan. Niinpä Lento muutti siitostallille asumaan 4-vuotiaana, missä oria alettiin myös ajamaan säännöllisesti. Varsinaisesti ravikäyttöön sitä ei kuitenkaan koskaan otettu, koska vauhdikkaalta orilta puuttui ravihevosen voitontahto. Luonteensa puolesta ori ei myöskään olisi ehkä ollut se ihanteellisin ravihevonen, koska se hermostui herkästi ympärillä olevasta hälinästä. Tämän vuoksi Lentoa ei koskaan ehditty ottaa siitoskäyttöön tuolla vaan ori myytiin pian eteenpäin pienemmälle tallille. Siellä orista kouliutui vuosien treenin myötä mukava ratsu, joka toimi pienin avuin, eikä välittänyt ratsastajan virheistä. Mikään helppo ratsu ei ori kuitenkaan ollut, eikä käsiteltävyydeltäänkään mikään ihannehevonen, jonka vuoksi orin siitosura typistyi yhteen jälkeläiseen. 

eie. Vilskun Tyttö on tuntemattomampi nimi suomenhevossuvuissa. En ole onnistunut tammasta kovin paljon historiaa löytämään, mutta sen verran olen saanut selville, että tamma oli näyttelypainotteinen ja menestyi sillä saralla ilmeisimmin melko hyvin. Tyttö periytti jälkeläisilleen rakenteensa, vaikkei sitä ihan I palkinnon tammaksi sanottukaan. Tyttö on myös ollut hieman haastava käsitellä, jonka vuoksi sitä ei ilmeisesti ole näkynyt ravi- tai ratsu-uralla koskaan kilpailuissa. 

eei. Joiku oli vaaleanpunarautias 156cm ori, joka uransa aikana ehti reilut 230 000 ve huimalla ennätyksellään. Lisäksi orin kerrotaan olleen erityisen hyvä ja toimiva ajettava, muutenkin luonteeltaan kiltti. Joikulta jäi yli 300 jälkeläistä vaikka se lopetettiin jalkavammojen vuoksi suhteellisen nuorena (17-vuotiaana). Orin kaikki jälkeläiset ovat pärjänneet raveissa loistavasti. Joiku on hyvistä vanhemmista, molemmat ravihevosia ja kantakirjassa. 

eee. Viksutin on kaunis tummanpunarautias tamma. Sillä on vain yksi varsa, aiempi orivarsa kuoli vuotiaana, ikävä kyllä vain päiviä ennen joulua. Viksutin ei ole kantakirjassa, mutta sillä on suhteellisen hyvä raviura takana. Viksuttimen suku on täynnä menestyneitä ravihevosia ja osa on myös kantakirjattu. Viksuttimen uravalinnaksi valikoitui osaltaan suvun paineiden vuoksi ravit, vaikka olisi tamma pärjännyt myös ratsuna. 

Emän kolmannen polven sukuselvityksen kirjoittanut Jannica (VRL-04799)